Virpin blogi

Väärinpäin kulkevat pilvet?

noreply@blogger.com (Virpi) — Wed, 16 May 2012 13:40:00 GMT

    Katson maailmaa aina omasta näkökulmastani.
    Uskaltaisinko tänään tehdä toisin?
    Muuttuisiko mikään?
    Olisiko kaikki toisin?

The only way is up

noreply@blogger.com (Virpi) — Tue, 15 May 2012 14:39:00 GMT

The only way is up?

Sadepisarat

noreply@blogger.com (Virpi) — Thu, 10 May 2012 10:53:00 GMT

Piti olla kiireinen aamu, mutta taas kipu pysäytti ja jouduin hidastamaan tahtia.
Vein koiran mukana itseni kävelemään.

Oli taas mentävä jokirantaan.
Olisiko lintuja?
Ei näkynyt nyt paljon lintuja.
Kuovi huusi pellolla.

Katselin hiljaista jokea.
Harmaata maisemaa.
Sadepisarat oksilla.

Kuinka usein katsomme ympärillemme verhon takaa.
Tahdomme nähdä kauas,
emmekä huomaa lähellä olevaa kauneutta.

Oksilla jo vähän vihreääkin : )

Kevään valo

noreply@blogger.com (Virpi) — Mon, 23 Apr 2012 12:24:00 GMT

Kevään valo
hohtava jää
oma pienuus

Ja kaiken yllä taivas
korkealla lentää kiuru ja laulaa

Lumi on jo peittänyt...

noreply@blogger.com (Virpi) — Wed, 18 Apr 2012 10:17:00 GMT

Sataa lunta
sataa lunta...

Pyörä on lojunut hyljättynä kävelylenkkini varrella jo viikon.
Se on surullisen oloinen pyörä.
Ensisilmäyksellä se näyttää hyvältä,
mutta sitten tajuaa, että sen runko on poikki.
Ja välistä puuttuu palanen.
Ei sillä ajeta enää.

Nyt yöllä satanut lumi on peittänyt sen valkoiseen pumpuliin ja
sen haavat eivät näy.
Se näyttää ehjältä, mutta hylätyltä.

Kenenhän se on ollut?
Missähän se on kulkenut?

Koira tuijottaa puuhun ja huomaan siellä roikkuvan lapasen.
Tänä aamuna ei olisi kyllä kannattanut hukata lapastaan.
Mutta,
ehkäpä lapasen omistaja otti ystävää kädestä ja
he jatkoivat matkaa käsi kädessä...
ja siksi lapanen on pudonnut ja
joku ystävällinen on nostanut sen puuhun.
En tiedä.

Minun käsiäni palelee usein ja
mikään ei niin niitä lämmitä kuin toisen ihmisen lämpö.

Jospa tänään ojentaisin ystävälle käden ja
lämmittäisimme toistemme käsiä?

Katselen taivasta, sinun kättesi töitä.

noreply@blogger.com (Virpi) — Mon, 16 Apr 2012 12:49:00 GMT

Koiran kanssa liikkellä tänäänkin.
Selän kipu seuraa yhä.
Kävelimme hiljakseen.
Venerannan kohdalla oli pakko päästä makaamaan selälleen.
Tutulle penkille asetuin.
Taivas oli aivan harmaa, kuin minun mieleni.
Maatessa pilvet kuitenkin alkoivat hiljalleen rakoilla ja
kappale sinistä taivasta tuli näkyviin.
Ja siinä samlla lensivät joutsenet yli.

Minä katselen taivasta, sinun kättesi töitä...

Aavistus pyhästä siinä hetkessä.

Kotona väsynyt seuralainen asettui nukkumaan.

Heikoilla jäillä

noreply@blogger.com (Virpi) — Wed, 11 Apr 2012 19:34:00 GMT

    Elämä vie heikoille jäille
    vie vaikkei tahtoisi
    vaikka panisi vastaan
haurasta jäätä edessä ja takana
   alla virtaava vesi
ja minua pelottaa

Elämä pelottaa
      kipu
se tulee ja menee
   sillä on oma elämä
   omat säännöt
   en tiedä uskaltaako siitä puhua

Se vie minun uneni
   unelmani?
Ei!
          Niitä en anna sen viedä

Jumalan edessä saan olla sanoitta,
               hiljaa,
vailla vaatimuksia.

    Minne ikinä käännynkin,
saan olla Jumalan käsissä.

Pääsiäishartaudessa eilen

noreply@blogger.com (Virpi) — Wed, 04 Apr 2012 13:09:00 GMT

Eletään hiljaista viikkoa ja eilen olin pitämässä pääsiäishartautta Oulun diakoniaopiston, sekä Diakin opiskelijoille. Mukanani minulla oli korillinen kiviä ja pussillinen pääsiäismunia. Ystäväni totesikin Facebookissa, että tutkimattomat ovat pappien reput. Se on kyllä totta, monenlaista on tullut kuljetettua mukana. Pieni käsilaukku ei tässä työssä riittäisi mihinkään ; )

Mutta miksi minulla oli mukana kiviä ja munia...

Pyysin jokaista hakemaan itselleen yhden kiven ja tunnustelemaan kiveä ja sen kovuutta.
Kivet eivät olleet kovin suuria, vaan sellaisia kämmenelle sopivia.
Kivi on kova, eikä anna myöten vaikka sitä kuinka puristelisi.
Sitä jaksaa kyllä nostaa, mutta sitä ei saa särjettyä.

Kivi on kovaa ja painavaa. Elotonta. ”Kuollut kuin kivi”, sanotaan.
Kivi on vertauskuva taakasta, jota ei saa heitettyä yltään.
Kivi on kuin huoli, joka painaa mieltä.
Tuo huoli voi olla sairaus, yksinäisyys, arkuus, pelko tulevaisuudesta,
opiskeluiden tai töiden sujumisesta tai kiusattuna olemisesta,
epävarmuus perheen tai kodin tilanteesta.

Kiven lailla painava huoli voi olla huono omatunto.
Huono omatunto jostain tehdystä erehdyksestä tai laiminlyönnistä,
niin tai pahoista sanoista.

Usein joku hoitamaton asia, on kuin kivi sydämellä.
Se puristaa siinä sydämen kohdalla.
Puristaa kovasti.

Kivi kuvaa kuormaa.

Pieni kivi ei haittaisi matkantekoa jos joutuisit sitä kantamaan. Mutta jos tuo pieni kivi olisikin kengässäsi, se estäisi sinua juoksemasta. Pienikin kivi voi olla kiusallinen, kun se hiertää sopivassa paikassa.

Kuollut kivi muistuttaa myös omasta kuolevaisuudestamme.
Kivi on maata.
Ihminenkin on tullut maasta ja maaksi hänen on kerran tultava.
Todennäköisesti haudalle pystytetään kivi.

Jeesus haudattiin kallioon hakattuun hautaan. Haudan suulle vieritettiin suuri kivi.

Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.

Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille." Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

Pääsiäisen yllätys on siinä, että Jeesus on voittanut kuoleman.

Kivi on poissa.
Kuoleman valta on murrettu lopullisesti ja kerran Jeesus tulee herättämään kaikki kuolleet.

Pääsiäinen kertoo siitä, kuinka kuolleista noussut Jeesus elää täällä keskellämme.
Me emme näe häntä silmillämme, mutta me saamme turvautua Jeesukseen, kuoleman voittajaan.

Hän voi poistaa meiltäkin ne painavat kuormat joita meillä elämässämme on.

Ylösnoussut Jeesus voi ottaa pois elämäämme kiven lailla hiertävät laiminlyönnit ja synnit,
sillä hän on kärsinyt, kuollut ja ylösnoussut meidän vuoksemme.

Vaihdoimme hypistelämme kivet, elämää hiertävät kivet muuhun.
Vaihdoimme kivet pääsiäismunaan.

Pääsiäismuna muistuttaa siitä, että elämä on voittanut kuoleman!

Jeesus on kanssamme joka päivä,
antaa meille anteeksi ja siunaa meitä.

Tule jo kesä

noreply@blogger.com (Virpi) — Fri, 30 Mar 2012 09:44:00 GMT

Kävelin aamulla jokirantaan koiran kanssa.
Yöllä oli ollut pakkasta ja hanki kantoi meitä kulkijoita.
Veneet rannassa tuntuvat huutavan hiljaa lumen alta -
tulejokesä tulejokesä
tule
tulepian
sulata jää
anna auringon lämmittää.

Kevättä rinnassa

noreply@blogger.com (Virpi) — Thu, 15 Mar 2012 12:56:00 GMT

Kun usein nousee aamulla kovin varhain kävelylle, niin aamun valostuminen on erityisen suuri asia.
Enhän minä ihan huvikseni nouse,
vaan lähden käyttämään koiraa lenkillä.

Kävelemme arkiaamuisin 3,5 km ja se tarkoittaa, että on noustava ajoissa.
Mikäli mies on työreissussa, niin on noustava vielä ajoimmassa, jotta olen kotona herettelemässä lapsia taas seitsemältä. Joskus harmittaa, kun pitää olla liikkeellä "ennen sianpieremää", mutta näin keväällä vähemmän.
Tänäänkin olisin jäänyt paljosta paitsi!
Näin auringon nousevan.
Näin kauniit paljaat puut,
jotka piirtyivät hennon pinkkiä aamutaivasta vasten.
Kuulin kenkien narskunnan jäisellä tiellä.

Luoja maalasi kauneimman taulun : )

Paastonaika on alkanut

noreply@blogger.com (Virpi) — Thu, 23 Feb 2012 12:30:00 GMT

Eilen oli tuhkakeskiviikko.
Harmitti, että en päässyt kirkkoon.
Kirkossa olisin saanut otsaani tuhkaristin muistuttamaan kuolevaisuudestani.

Paastoon laskeutuminen on meillä aika hienovaraista "sisäpiirihommaa".
Asuimme kymmenen vuotta sitten saksassa ja siellä paaston alkaminen näkyi paljon suuremmin. Paaston alkua edelsi kunnon karnevaalit moninen rientoineen. Kansa juhli kaduilla.
Keskiviikkoaamuna meno hiljeni. Muistan hämmennykseni, kun menin hakemaan lapsia Kindergartenista. Kaikilla oli tuhkaristi otsassa.

On hyvä pysähtyä miettimään omaa kuolevaisuuttaan.
Nyt on tämä hetki, tämä päivä.
Olen tässä.
Tänään on ihan hyvä päivä olla olemassa.

Olen paastonnut monet kerrat erilaisin tavoin. Aika helppoa on ollut jättää milloin karkit, milloin viini tai pulla pois.

Nyt olen ajatellut antaa enemmän aikaa pysähtymiselle.
Ja hiljentymiselle.

Tänään uskaltauduin aamulla kävelemään ilman ainaista musiikin tai radion kuuntelua.
Kuuntelin lintuja ja
omien askelteni ääntä.

Eteen ja taakse

noreply@blogger.com (Virpi) — Thu, 19 Jan 2012 15:10:00 GMT

Vuosi on vaihtunut ja saamme kulkea kohti kevättä.
Katson aamulenkin pimeydessä jäniksen jälkiä, jotka häipyvät mutkan taakse.
Mitähän kevät ja tämä vuosi tuo tullessaan?
Ensimmäinen ajatukseni on, että toivottavasti jotain parempaa kuin viime vuosi.
Viime vuosi oli kivun vuosi, leikkauksien vuosi, töistä poissaolon vuosi,
yksinäisyydenkin vuosi se oli.
Mutta oliko se siltikään huono vuosi?
Ei se ollut.
Sain olla perheen ympäröimänä ja minun puolestani rukoiltiin.
Selvisin eteenpäin.
Yksin en olisi jaksanut.

Ei ole ollut aivan helppoa aloittaa töitä pitkän tauon jälkeen.
Työpaikalla on tapahtunut paljon muutoksia ja ne muutokset,
jotka ovat muiden eteen tulleet vähitellen,
rymähtävät suoraan niskaani.

On vaikeaa malttaa aloittaa rauhallisesti ja tunnen itseni hyvin hitaaksi.

Huomaan punnitsevani asioita enemmän;
onko tämä tarpeellista
vai tuoko on...

Tätä työtäni oppilaitospappina kaipasin valtavasti poissaollessani.
Nyt oppilaitosten käytävillä minulla ei ole kiire.
Toivottavasti näytän siltä,
että minut uskaltaa pysäyttää ja pyytää juttusille.

Joulukuun 23

noreply@blogger.com (Virpi) — Fri, 23 Dec 2011 13:29:00 GMT

Koirat : )))

Joulukuun 22

noreply@blogger.com (Virpi) — Thu, 22 Dec 2011 18:24:00 GMT

Kotimatkalla uudelta työhuoneelta oli pakko pysähtyä ja mennä rantaan. Oulujoki näytti niin tyyneltä ja rauhoittavalta pimeässä. Valot loistivat rannoilla. Autot kulkivat kauempana. Vanha mies tuli viereeni katselemaan jokea. Oltiin hiljaa. Otin pari kuvaa. Toivotimme toisillemme hyvää joulua ja jatkoimme matkaa. Joulumieli ♥

Joulukuun 21

noreply@blogger.com (Virpi) — Wed, 21 Dec 2011 10:04:00 GMT

Tiernapojat ja Oulu <3

Joulukuun 19

noreply@blogger.com (Virpi) — Mon, 19 Dec 2011 15:40:00 GMT

Joulukalenteripussit kaivetaan meillä yhä vaan esille, vaikka lapset ovatkin jo isoksi kasvaneet. Lasten ollessa pienempiä, niin saivat kurkata pussiin vasta, kun olivat pukeneet. Se oli silloin itselle yksi syy lisää tykätä joulukalenterista ja joulukuusta. Kiva olis jos murkkuikäisiinkin tepsisi tää kalenteri samalla tavalla ; ) Jos ens jouluna laittaisin omankin pussin tuohon jatkoksi ja toivoisin että joku sen täyttäisi.

Joulukuun 18

noreply@blogger.com (Virpi) — Sun, 18 Dec 2011 19:07:00 GMT

Ei jouluun valmistautumisessa tarvita aina jouluvaloja. Joskus on paikallaan mennä pimeään ja yksinäisyyteen. En tiedä olisiko minusta tuohon, kalastamaan yksin pimeässä ja tuulisessa aamussa. Yksinäisyyttä ja rauhaan tarvitsen kuitenkin kaiken vastapainoksi. Tasapainoa ei ole vain aina helppoa löytää.

Joulukuun 17

noreply@blogger.com (Virpi) — Sat, 17 Dec 2011 19:32:00 GMT

On lahjatkin tärkeitä.
Olen saanut tämän pienen enkelin vuosia sitten joululahjaksi pojaltani.
Enkeli ei ole ollut kallis, mutta se on minusta hellyttävän kaunis ja kun se on vielä saatu saatesanoilla: "Äitille, joka niin tykkää puhua enkeleistä".
Lähes joka päivä katson enkeliä ja sytytän sen viereen kynttilän.

Joulukuun 16

noreply@blogger.com (Virpi) — Fri, 16 Dec 2011 17:50:00 GMT

Tulen - hiilloksen äärellä on hyvä olla
ja antaa ajatusten levätä tai lentää.
Pimeässä, kylmässä yössä ojensivat paimenetkin kätensä kohti tulta.
Tänään ojensin minäkin.
Hiljennyin yksikseni tulen äärellä.
Tulessa voi aavistaa pyhän.

Joulukuun 15

noreply@blogger.com (Virpi) — Thu, 15 Dec 2011 07:30:00 GMT

Kaiken pimeyden ja sateen keskellä eilen tuntui korvissa soivan kulkusten ääni. Kulkusia ne eivät olleet, eivät liikkuneet totntut meidän pihalla eivätkä kaupungintalon nurkilla. Kuin taivaasta tuli ääni. Tilhiä oli liikkeellä syömässä marjoja ja siemeniä siellä,, missä marjoja ei ollut. Tilhien ääni hämärässä päivässä tilisi iloisesti. Toiko viestiä taivaan iloista?

Joulukuun 14

noreply@blogger.com (Virpi) — Wed, 14 Dec 2011 09:35:00 GMT

Jouluun valmistautuminen ei aina ole helppoa.Joulunalusaika on paljon muutakin kuin kynttilän valoa ja piparintuoksua. Meillä töissä se on kaaosta ja sekasotkua. Muutamme uusiin tiloihin juuri nyt joulun alla ja samalla valmistelemme myös joulua. Joulu tulee kuitenkin kaiken tämänkin keskelle.

Joulukuun 13

noreply@blogger.com (Virpi) — Tue, 13 Dec 2011 18:24:00 GMT

Oulun tuomiokirkko hämärtyvässä päivässä.
Minusta kirkko näyttää kutsuvalta. Olisi mukava piipahtaa sisälle. Eilen en ehtinyt. Eilen eräs opiskelija kuitenkin sanoi, että kirkon kynnys on niin korkealla ettei sinne arvaa mennä... Onneksi joulun aikaan kirkossa on niin paljon monenlaista, että monen aremmankin on helpompi mennä sisälle.

Luukku 12

noreply@blogger.com (Virpi) — Mon, 12 Dec 2011 08:10:00 GMT

Joki virtaa eteenpäin, valuu hiljalleen.
Aina ei ole kiire,
verkkaiseenkin tahtiin ehtii perille.
Elämä ei karkaa.
Maanantaista on hyvä aloittaa.

Luukku 11

noreply@blogger.com (Virpi) — Sun, 11 Dec 2011 11:46:00 GMT

Joulukortit on tehty ja eilen ja kirjoitin nimet kuoriin. Osoitekalenteri on vanha ja resuinen. Monet kerrat olen ajatellut, että se pitäisi vaihtaa uuteen, mutta en saata tehdä sitä. Tuossa vanhassa osoitekalenterissa näkyy ajan kulku. Siellä on sellaisten ystävien nimiä, joita en ole nähnyt vuosiin. Siellä on myös niiden rakkaiten nimiä, jotka ovat kuolleet, joiden osoite on vaihtunut taivaan kotiin. Minun tuli eilen heitä ikävä.

Joulukuun kymmenes

noreply@blogger.com (Virpi) — Sat, 10 Dec 2011 15:42:00 GMT

Minun on ikävä,
ikävä kotiseudulle, Kuusamoon.
Ikävä on krooninen.
En ole päässyt Kuusamoon puoleen vuoteen.
Näen jo unia kuukkeleista.
Kuukkeli on minulle tärkeä lintu monin tavoin.
Se on lapsuuden pihapiirin lintu,
kävelyretkien kaveri.
Kun mieheni kanssa vietimme muutama vuosi sitten 20 - vuotis hääpäivää,
niin tatuoimme molempien olkapäihin kuukkelit.
Aina se siis on mukana jollain tavalla.